Kuten kerroin, kaksi vuotta sitten hankittuamme tontin, alkoi armoton suunnittelu. Suuria linjoja. Pieniä piirteitä. Pohdintoja ja punnintaa. Vaihtoehtoja ja vertailua.
Oli kuitenkin jotain, mikä oli ollut selvää hankkeen alusta asti. Jo ennen kuin oli itse hanketta. Kivitalo. Vuosia sitten, eräänä iltana, hetki ennen nukahtamista, sanoin sen ääneen. Jos vielä joskus rakentaisin, se olisi kivitalo. Se taisi miehen päässä olla kuin kosinta, johon hän vastasi omalla tavallaan "tahdon". Liimaantui tietokoneen ääreen ja periksi antamatta päätti löytää meille tontin. Löysi.
Kilpailutimme toteuttajia. Arkkitehtejä. Runkotoimittajia. Hämmennyimme siitä, miten joku talotoimittaja voi elää näillä markkinoilla, kun tarjousta ei saatu lukuisista pyynnöistämme huolimatta, myyntijohtajaa myöten. Hämmentävintä se on, koska markkinoilla on myös aktiivisia, osaavia toimijoita. Yksi heistä vakuutti meidät. Lopullinen valinta tehtiin oikeastaan kahden toimijan välillä, eikä merkityksetöntä ole se, että Lammi-kivitalon Jussi Peltomaa toimi alusta asti luottamusta herättäen ja osaamisellaan uskoa luoden. Esisopimus tehtiin jo alkutalvesta 2012.
Sopimuskirjanen odotti hyllyssämme, pölyhunnusta huolimatta rauhallisin mielin lupahakemuksemme käsittelyä, sillä se taisi tietää, että kyllä se siitä... Onnellisina kiinnitämme nyt portinpielen mäntyyn rakentamisesta kertovan kyltin.
Rakentaneet olemme ennenkin, tahoillamme. Mies hirsitalon, minä tiilitalon. Tiedämme, että tulee mutkia matkaan. Ymmärrämme, että maksaa! Kaikesta emme ole samaa mieltä, mutta kunnioitamme toistemme näkemystä. Hyvä tästä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti