Ensin itketti. Vihan tunnekin ryöpsähti ja sai aikaan kaikenlaisia kostoaatoksia... sitten mies muistutti siitä, mitä äiti opetti; vain aasi vastaa aasin huutoon.
Naapurimme, joka esitti kunnalle (kaupungille) haisevan vastalauseensa rakennushankettamme kohtaan, on valittanut kunnan päätöksestä ("ei anna aihetta toimenpiteisiin") Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen. Lukiessani valitusta edellämainitut tunteet jotenkin taittuivat huumorilla optimistisuuteen... Okei - aikaa palaa ja tottakai se harmittaa. Ja harmillisinta tässä tietenkin on, että valituksellaan asianomainen pilasi orastavan yhteisöllisyyden. Onneksi kuitenkin alueen naapurit muutoin ovat hurmaavia ihmisiä.
Mutta pääsiäisenä tontille puunkaatoon. Ja tämä kesä mökkeillään sitten vanhassa mökissä ja nautitaan siitä kokemuksesta. Rakennetaan laituria ja siistitään tonttia. Sillä sitähän ei sentään naapurikaan pysty estämään, että oleskelemme omistamallamme mökillä :D
Naapuri oli huolestunut mm. siitä, että tontin haasteellisuuden vuoksi sille on vaikeaa rakentaa lain edellyttämää jätevedenkäsittelyjärjestelmää... Itse luotamme siihen, että asiantuntevat virkamiehet jopa neuvovat meitä sellaisen rakentamisessa, sillä omaan moraaliimme ei mahdu tällaisten asioiden laiminlyöminen. Ei meillä eikä naapurissa!
