tiistai 27. elokuuta 2013

Vasten auringon siltaa.

Tonttien inventointi kiinteistövälitysten sivuilta oli kestänyt ainakin pari vuotta. Sitten tuli tämä Jäkälä. Paljon hyvää. Välimatka kaupunkiin. Tontin koko ja maasto. Olihan sitten muutakin... mm. hinta. Mutta sopimukseen päästiin.

Yksi seikka oli yli muiden. Ilmansuunta. Ilta-aurinko. Nykyisestä rannastamme aurinko sukeltaa piiloon metsän puiden taakse jo iltaviiden maissa. Ei siitä paljon ole iloa työssäkäyvälle. Jäkälässä aurinko tarjoaa parastaan juuri iltaviiden jälkeen. Sydänkesällä lähes koko päivän.

Emme ole auringonpalvojia siinä mielessä, että jaksaisimme maata laiturilla. Mutta jäähdyttely löylyistä tai iltapäiväkahvit laiturilla kuulostaa mukavalta. Ehkä meillä joskus on pihassa pieniä jalkoja, jotka tahtovat uimaan. Ja se kuva sisustuslehden sivuilta, jossa pöytä on katettu kaikkine kymmenine kynttilöineen hämärtyvään elokuun iltaan odottamaan ystäviä. Laiturille.

Siis työn alle laituri. Edellinen laituri oli tehty hyvin. Se ei keikkunut eikä juuri notkunut, sillä laiturin alla oli tukevat valetut anturat ja kansi oli vahvaa lankkua. Mutta aika oli tehnyt tehtävänsä ja lahoa oli havaittavissa. Purkuhommissa mies ja poika ahkeroivat päivän. Puuta on paljon.



Uusi laituri vaatii lisätukea. Valuhommiin siis. Mies tietää mitä tekee. Minä toimin hanslankarina. Selvää on, että valupäiväksi sattuu tuulinen sää. Vesi loiskuu kahluuhousuihin. Olivat muuten erinomainen hankinta (Tamrexista alle 50 €).

torstai 8. elokuuta 2013

Pissa-kakkajutut naurattaa aina!?

Hämeenlinnan hallinto-oikeudesta ei edelleenkään kuulu mitään... mutta jotain sentään voi tehdä! Viimeistään sitten, kun päästään varsinaiseen rakennustyöhön käsiksi, pitää tiettyjen fasiliteettien olla kunnossa. Muuten tulee tulee tukalat oltavat...

Biolanin kompostoiva puucee on huippukeksintö. Nykyisessä kodissa on sellainen ollut käytössä jo usean vuoden ajan. Lähes ympäri vuoden sinne voi kipata kasviperäiset tähteet; perunankuoret, salaatinnaatit... kananmunankuoria en sinne laita - massan määrä ei yksityistalouden kompostissa ole niin suuri, että sulattaisi kiertoajassa munankuoret. En myöskään laita sinne ruuan tähteitä (kana, kala, liha), joiden aromit saattaisivat houkutella paikalle ei-toivottuja-vieraita - tuskin maatuminenkaan ehtisi meidän kiertoajassamme hoitua riittävästi.

Kesällä sitten nautinto on kaksinkertainen. Raikkaassa kuulaassa aamussa jotenkin ruuansulatuksen saattohoito on erityisen nautinnollista. Ja kuukauden päästä tuotoksen voi sellaisenaan kipata villiviinin, ruusupuskien tai marja-aronian juurelle. Hyötypuutarhaa en harrasta - sinne päätyvän kompostimullan kierrättäisin kyllä vielä lehtikompostin kautta.

Mutta tietenkin puitteiden pitää olla kunnossa. Nykyinen kristallisalimme jää sitten iloksi kotimme tuleville omistajille. Jäkälän puucee on nyt ulkoasultaankin tietenkin vain väliaikaisratkaisu. Se ajaa asiansa, mutta yksi suurinta mielihyvää ihmiselle tuottavista toimenpiteistä ansaitsee arvoisensa puitteet!

Sorilan kristallisali



Vesijohtovesi ja porsliininen lavuaar olla pitää!


Jäkälän hätävara