Kotiseutumatkailua

Kävimme Tapaninkävelyllä. Kierros Äijänsaaren ympäri. Näsijärven jää kesti, vaikka varoitteli...

 

Eväät pitää aina olla matkassa mukana!

 

 

 

Panoramanäkymä Näsijärven jäältä Tapaninpäivänä 2012

 

Ja vähän lähempää - oma ranta <3

 

Äijänsaaren silta

 

Haaveet kuviksi

Projekti alkoi leikkaa-liimaa-askartelulla. Pöydällä sakset, liimaa ja kartonkia, seikä huima pino sisustus- ja rakennusalan aikakauslehtiä. Sensuroimatonta leikkelyä. Kuvina kaikkea sitä, "millast mä oon aina halunnu". Sitten alkoi ryhmittely; keittiö, sauna, julkisivu... Kun täysin samanlaisesta takasta oli kuusi kuvaa, oli aika selvää, että se on sitten siinä. Eikä keittiön kaappien väriä tarvitse taatusti enää paljon pohtia. Kuvat kiinni kartonkiin ja vielä ruutupaperille pohjapiirustusluonnos. Kaikki se, mistä on haaveiltu - kaikki se, mitä ei ikinä! Näin meillä oli eväät ensitapaamiseen arkkitehdin kanssa.

Nyt alkoi jännittää!

"Meidän Maija" on hyvä kuuntelija. Saimme pian nähtäväksemme kolme pohjaehdotelmaa, joissa kaikissa oli paljon hyvää. Muutaman päivän muhittelun jälkeen kodinhoitohuone heitettiin talon toiseen päähän ja keittiö toiselle seinälle... vähän sisäänkäynnin siirtoa ja rantaan vievien rappusten asettelua... ja nyt alkaa jo näyttää hyvältä!

Poikkeusluvan käsittely kunnassa siirtyi tammikuun kokoukseen. Uskotaan ja toivotaan, että uuden valtuustokauden aloittava lautakunta on myötämielinen hankkeellemme. Sillä me olisimme pian jo valmiita rakennusluvan hakemiseen.

Ei mennyt niinkuin Strömsössä

Toisen naapurin kuuleminen olikin sitten hankkeemme ensimmäinen vastoinkäyminen. Seitsemän kohdan listalla naapuri ilmoitti vastustavansa hankettamme. Jostain syystä en kuitenkaan vielä heittänyt kirvestä kaivoon...

Päätöksen poikkeamisluvan myöntämisestähän tekee kuitenkin kunta. Uskotaan, että he uskovat meihin. Eli että naapurin lausunnossa kirjatut murheet ovat turhia. Pääasiassa huomioimisen arvoisia asioita rakennushanketta aloitettaessa - kuten lain noudattaminen jätevesijärjestelmien rakentamisessa. Tai välimatka naapurin rajalle - ei tämän naapurin, vaan sen toisen naapurin, jolla ei ollut hankkeeseen huomautettavaa.

Uskotaan, että tämäkin asia kääntyy hyväksi. Muistamme olla erityisen huomaavaisia, erityisesti naapurin kirjaamissa seikoissa.

Naapureita kuulemassa

Tontillamme ei ole voimassa olevaa kaavaa. Se tarkoittaa, että rakennuslupa edellyttää poikkeamisluvan hakemista kunnalta. Tässä tapauksessa Ylöjärven kaupungilta.

Ennen luvan hakemista rakennushanke esitellään naapureille ja näille annetaan myös mahdollisuus esittää huomautuksia hankkeeseen.

Reilu viikko sitten istuimme mielenkiintoisen parituntisen tamperelaisessa kerrostalossa, viehättävän vanhan rouvan kaunissa kodissa. Rouva oli mökkeillyt rajanaapurissamme pienestä tytöstä asti ja hänellä oli paljon muistoja ja kerrottavaa. Saimme kuulla hauskoja ja jännittäviäkin tarinoita alueen tapahtumista ja asukkaista. Esittelimme asemapiirrokset ja kerroimme hankkeestamme. Ja tietenkin itsestämme. Ennen lomakkeiden allekirjoittamista rouva halusi vielä keskustella asiasta tyttärensä kanssa. Lähetimme materiaalin tutustuttavaksi tyttärelle ja nyt on sovittuna uusi aika allekirjoittamista varten. Vähän viivästystähän tämä aiheuttaa, mutta hyvä on alusta asti hoitaa hyvin naapurisuhteita ja kunnioittaa myös heidän toiveitaan, vaikkei lupa varsinaisesti naapureiden näkemyksistä kiinni olekaan.

Viime pyhänä olimme vierailulla maatilalla, josta tontti aikoinaan, lähes puoli vuosisataa sitten on lohkottu edelliselle omistajalle. Pöydän ympärillä istuivat iloiset sisarukset puolisoineen. Saaren kantatilan kahdeksasta sisaruksesta nämä kaksi urhoollisesti olivat päättäneet jatkaa tilan omistajina ja toinen sisaruksista miehensä kanssa jatkaa maatalousyrittäjinä. Muunmuassa sillä hurmaavalla seurauksella, että tonttimme toinen rajanaapuri on lammaslaidun. Talon isäntä kuunteli hankettamme rauhallisena vieressä ja kommentoi vain, kun se oli tarpeen.

Kuitenkin, tunsimme itsemme todella tervetulleiksi. Niin pöydän ääreen, kuin alueelle asukkaiksi.

Uusi "perheenjäsenemme" Maija

Arkkitehtivalinta suoritettu. Koko hankkeen lähtökohtana on ollut unelma kivitalosta. Lammi-kivitaloilla ei ole omaa arkkitehtia, vaan suosituksia yhteistyötoimistoista. Jämerällä on oma suunnittelija. Ja lisäksi sitten tietysti maailma on täynnä arkkitehtitoimistoja. Pyysimme tarjoukset Lammin suosittelemalta arkkitehdiltä, Jämerän omalta ja yhdeltä ulkopuoliselta.

Ja kaikkihan olisi aivan liian helppoa, jos tarjoukset olisivat samansisältöisiä ja helposti vertailtavissa. Vaan kun ei ole. Jämerän tarjous näytti liian hyvältä ollakseen totta. Varsinainen suunnitteluhinta on sisällytetty talopakettiin. Luonnossuunnitelmaa ei laskuteta, mikäli kilpailutuksen jälkeen päädyt Jämerään.

Lammin yhteistyötoimiston tarjous oli kallein. Mutta selkeä. Tarjouksessa oli erittäin tarkkaan lueteltu kaikki, mitä tarjoukseen sisältyy. Se on sitten tietysti eri asia, ymmärtääkö maallikko siitä mitään.

Kolmanneksi valitsimme tulevan vastaavan mestarin suositteleman toimiston, joka sijoittui hinnaltaan näiden kahden välimaastoon. Tosin - kuten jo sanoin, Jämerän todellista hintaahan emme pystyneet laskemaan tässä vaiheessa.

Asiaa puitiin ja pohdittiin, luettiin papereita ja yritettiin järkeillä. Sitten mies esittää kysymyksen. Tämä Viisas Insinööri. Että kenenkäs suunnittelijan kanssa rouva kuvittelisi homman parhaiten hoituvan. Eli mukaan tärkein päätöksentekoväline: tunne! Hetki pohdiskelua ja vaikeita valintoja...

Niin sitten perheeseemme tuli uusi määräaikainen perheenjäsen, arkkitehti Maija Tolmunen Arkkitehtuuritoimisto Tasosta (Lammin suositus). Maijan ansioksi luettakoon ensisijaisesti innokkuus, avoimuus ja kuuntelevat korvat. Täynnä uskoa kohti suuria suunnitelmia!

Meillä on nyt tarjoukset kolmelta arkkitehdilta. Kallein on hinnaltaan enemmän kuin kolme kertaa halvin vaihtoehto!?! Mitä saan enemmän, jos valitsen kalleimman? Ja kun kuitenkin halvimmankin tarjouksen tekijä tuntuu olevan ihan jyvällä ajatuksistani...  mistä kaikesta joudun sitten maksamaan lisätöinä? Eikä asia hämmennä ainoastaan minua. Naista. Myös Mies on hämillään. Ja on sentään Oikea Insinööri. Nyt ei enää maallikon tieto ja taito riitä vertailuun, vaan apuun pitää kutsua "vastaava mestari".

On niin paljon asioita, jotka ovat täysin selviä.  Haaveita ja mahdollisuus niiden toteuttamiseen. Saunanlauteet, joilta järvinäkymä. 90 cm leveä uuni, johon mahtuvat kerralla joulun laatikot. Iso ikkunaseinä ja iso terassi. Riittävä määrä astiakaappeja lukuisille "iittalalaisilleni". Ja ja ja.

Mutta on myös paljon päätettävää. Sellaistakin, mitä ei osaa eikä ymmärrä vielä edes pohtia. Kivitalo, kyllä. Mutta kenen toimittajan rakenne on se meille oikea. Lämmitysjärjestelmä. Hinnan, vaivattomuuden ja järkevyyden kombinaatio? Niin; miten maalaistien pohja kestää kuljetuskaluston... huhhuh!

Vielä on monta kysymystä ennenkuin saan takkaan valkean. Siihen valkoiseen, joka jakaa ruokailutilan ja olohuoneen ja jossa on lasiseinä molempiin suuntiin.

Näkymä "pääsisäänkäynnin" suunnasta 7.10.2012.

Se iski ensimmäisen kerran. Ei taatusti viimeisen. Pakokauhu siitä, miten kaikki on kallista. Miten me siitä sitten selvitään... No kuule, sanoo mies rauhoittavasti... Hyvän miehen olen saanut. Osaa rauhoittaa. Mutta kohta se iskee taas. Sillä onhan se kallista - oman kodin rakentaminen. Tuhannet vilisevät silmissä. Onneksi ihmisellä on mies!

Meidän oma ranta <3 7.10.2012.

Maanantaina arkkitehdin kanssa tontille. Jännittää. Minulla, tai siis meillä, on paljon ideoita valmiina. On "must"-juttuja. Niitä, joista ei tingitä. "Tälläst mä oon aina halunnu". Kumpa sitä sitten vaan muistais kuunnella myös ammattilaisen ideoita...

Ystävättäreni sanoi kerran alkavan remontin alla minulle, että eks sä vois suunnitella tän meidän remontin. Tiesi, että tykkään hommasta. Tottakai, lupasin. Kahdella ehdolla: a) sulla on pirusti rahaa b) sulla ei ole omia mielipiteitä. Siinä se ammattilaisen ja amatöörin ero. Nimittäin toivon, ettei arkkitehdillä ole samanlaisia odotuksia... Mielipiteitä on!

Näsijärvi, Kaiharinlahti

Ilmassa on odotuksen tuntua...

Tämä on kertomus kodin syntymisestä. Naisellinen näkemys rakentamisesta. Siitä miten kaikki sai alkunsa. Ja onnellisesta lopusta. Tai ei tietenkään lopusta, vaan onnellisesta projektin päätökseen saattamisesta. Sillä sittenhän se vasta alkaa. Jäkälän elämä!

Huomenna pankkiin allekirjoittamaan rahapaperit... ensi viikolla kauppakirjat. Sitten se on meidän ikioma: Äijänsaaren Jäkälä!

Näkymä laiturilta 7.10.2012