Täällä vartioin minä!

Ensimmäinen suunnittelutapaaminen keittiötoimittajan kanssa on takana. Tästä tulee vaikeaa. Nimittäin jo etukäteen tiedän, miten mahdottoman mukava ihminen on se, joka laatii sen kilpailevan tarjouksen. Mutta niin oli hänkin; Domus-keittiöiden Tampereen myymälän Katrin. Puhuimme samaa kieltä ja jo puolesta sanasta Katrin ymmärsi mitä toivon. Ja Domus tietenkin valikoitui siitä kuuluisasta "lukkarin rakkaudesta"...

Keittiön suunnittelu noudattelee samaa kuviota kuin koko kodin suunnittelu. On koko joukko "must"-toiveita; kaasuliesi, 90 cm leveä uuni, korotettu astianpesukone. Sitten on niitä juttuja jotka eivät iske ollenkaan... Ja selvää on, että kippoja ja kuppeja rakastavan entisen kattilakauppiaan keittiössä ei koskaan voi olla liikaa säilytystilaa.

25 vuotta sitten ensimmäistä omaa keittiötä suunniteltaessa en ymmärtänyt, että kuka nyt haluaisi valkoisen keittiön. Laboratorion?!? Kymmenen vuotta sitten kalustin seuraavan keittiön; yläkaapit valkoiset, alakaapit tummaa puuta... Nyt valkoista. Yläovet. Alaovet. Tasot. Kaikki.

Mutta ei mennä asioiden edelle. Vielä on tapaaminen Keittiömaailmassa Tuulan kanssa. Vasta sitten on päätösten aika.

Sille, joka ihmettelee, miksi keittiösuunnitelma jo nyt, kun ei ole vielä edes rakennuslupaa: seuraavana on vuorossa palaveri sähkö- ja putkisuunnittelijoiden kanssa. Vettä ja virtaa tarvitaan keittiössä paljon - oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Miesten maailma?

Viime syyskuussa ostimme loma-asunnon Ylöjärven kaupungista. Siis ostimme. Me. Meidän molempien nimet ovat niin kauppakirjoissa kuin velkakirjoissa. Ja näin meidän kesken - meidän kesken asiassa ei ole mitään epäselvää.

Tänä keväänä mies sai kirjeen Ylöjärven kaupungilta; tervetuloa loma-asukkaaksi Ylöjärvelle. Pari päivää myöhemmin posti toi Ylöjärven Sanomat. Oikein nimellä, miehelle osoitettuna.

Nooh - tämä vielä mitään; pikkusisko osti koulun kotikaupungilta. Ihan osti omiin nimiinsä. Kaupunki lähetti asiaankuuluvat asiakirjat. Miehelle.

Semmoista se on. En tiedä itkeäkö vai nauraa. Ei itketä.

Tämänhän piti olla rakennusblogi...

Siis blogi, joka kirjaa muistiin työtä ja tunteita oman talon rakentamisprojektista. Erinäiset luonnonvoimat vaan ovat hidastaneet ja hankaloittaneet hankettamme ja viivästyttäneet varsinaisen työn aloittamista. Siksi kirjoittelut ovat painottuneet tuonne tunteilun puolelle.

Jotain on kuitenkin jo taisteltu valmiiksi - meillä on poikkeamislupa Ylöjärven kaupungilta. Tosin sekin on nyt naapurin valituksen vuoksi käsittelyssä Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa. Vasta käsittelyn valmistumisen jälkeen heltiää rakentamislupa kaupungilta.

Mutta sitten - on oltava valmiina! Niinpä aloitimme kilpailutuksen talotoimittajien kesken. Viikko sitten lähti tarjouspyynnöt Lakan Betonille, Jämerälle, Luja-, Lammin-, HB-, Basso-, Forte- ja Arwo-kivitaloille.

Samana päivänä ilmoitti Basson edustaja, että on pahoillaan, mutta heidän toiminta-alueensa ei ulotu Tampereen seudulle asti. Samantien myös Jämerän edustaja otti yhteyttä ja kertoi tutkivansa saamiaan piirustuksia ja selvittävänsä mahdollisuutta osallistua tarjontaan. Seuraavana päivänä ilmoitti Lammin edustaja olevansa ilman muuta mukana. Muista ei sitten ole kuulunutkaan mitään...

Kun on itse kaupallisella alalla, tietää kyllä, että välillä eivät tahdo viikon päivät ja vuorokauden tunnit riittää kaikille asiakkaille vastaamiseen. Mutta kokemusperäisesti tiedän myös, että asiakkaalla yleensä on kärsivällisesti aikaa odottaa tarjoustasi - kunhan kiität häntä kiinnostuksesta ja annat arvion aikataulustasi... Selvää on, että talonkokoisen tarjouksen laskeminen ottaa tovin. Odottelemme siis.

Ei vettä, rantaa rakkaampaa...

Äitienpäivän iltana kävimme ihmettelemässä tontilla... välillä valtaa epätoivo - miten me tästä kaikesta selvitään... hetkessä huoli haihtuu; "tässä me sit istutaan ja katsellaan ilta-aurinkoon"!

Kuvassa taas oma ranta - jälleen uudesta perspektiivistä. Pinnalta pinnan alle. Vaan vielä oli vesi viileää hiekkapohjasta nauttimiseen.

Vuokralle tarjotaan...

Kun ei kerran kesällä päästä rakentamaan, päätettiin tarjota vuokralle... Vuokralaiseksi toivotaan maahanmuuttajia. Mahdollisimman kirjavaa sakkia. Ja äänekästä. Mielellään vielä perin sikiävää sorttia.

Tilavia koko perheen vuokra-asuntoja on tontilla viisi; Ellun Kartano, Villa Makea, Kipan kapakka, Pasilan asema... yksi on vielä nimeämättä. Mielellään solmisimme pidempiaikaisen, monikesäisen vuokrasopimuksen. Ja vuokrasta; mikä laulaen tulee, se viheltäen menee...

Helatorstaina käymme tarkistamassa, mikä huviloista on ensinnä saanut asukkaat...