Haloo! Mikä maksaa?!?

Siinämäärin useasti olen saanut vastata kysymykseen, että jokos ootte päässeet rakentamaan, että katsoin asialliseksi kerrata vähän tähän asti tapahtunutta...

Viime helmikuulla saimme Ylöjärven kunnalta hyväksyvän poikkeamislupapäätöksen rakentamiseen. Tällainen poikkeamislupa tarvitaan, kun tontilla ei ole voimassa olevaa kaavaa.

Poikkeamislupahakemus oli vaatimusten mukaisesti ennen hakuprosessia esitelty rajanaapureille. Meillä on kaksi rajanaapuria, joista toinen ilmoitti vastustavansa hankettamme. Perusteina mm. tontin haasteellisuus jätevedenkäsittelyjärjestelmää ajatellen, hämäläisen kansallismaiseman vaarantuminen jne.

Ylöjärven kaupungin rakennusjärjestyksessä on mainittuna ns. kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti arvokkaat alueet, joille niillekin saa rakentaa, mutta rakentamista on ohjattu tarkemmin ohjein. Äijänsaari ei kuulu näihin alueisiin.

Vastaanotettuamme hyväksytyn hakemuksemme Ylöjärven kaupungilta meidän tuli toimittaa sen Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen leimattavaksi - leimalla vahvistetaan, ettei päätöksestä ole valitettu. Niin sitten hakemuksemme palautui bumerangina - em. naapuri vastusti tosissaan rakentamistamme ja oli valittanut asiasta hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeuden päätöksessa todettiin, että keskimääräinen käsittelyaika olisi noin 8 kk.

Alkoi lausuntokierros. Ylöjärven kaupunki totesi toistamiseen, ettei ole perusteita poikkeamisluvan epäämiseen. Me lausuimme oman näkemyksemme juristin avustuksella. Luonnollisesti kerroimme mm. siitä, että meillä ei ole pienintäkään aikomusta jättää noudattamatta kaikkia lakeja ja asetuksia, jotka ohjaavat mm. vesien käsittelyä tontilla.

Kesän lopulla päätimme tiedustella väliaikatietoa hallinto-oikeudesta... hallintosihteeri totesi puhelimessa, että mitään valmista ei ole vielä, sillä keskimääräinen käsittelyaika on 1 vuosi... Mies totesi vaan, ettei taida enää uskaltaa soitella tiedustellakseen, jos joka kerta tulee 4 kk lisää...

Tietenkin asia painaa mieltä. Niinpä rohkeina teimme uuden tiedustelun lokakuun lopulla. Menossa on vuoden 2012 valitusten käsittely...

Nyt vaan odottelemme. Valmistelu jatkuu. Luonnollisestikaan emme ole luopumassa tontista tai rakennushankkeestamme.

On selvää mitä tällainen on tehnyt ilmapiirille. Onneksi kuitenkin kaiken aikaa tapaamme naapurustossa myös mukavia uusia tuttavuuksia. Vain näiden ihmisten ajattelu tukee päätöstä vastata kielteisesti veneseurueelle, joka tiedusteli rantaamme ja laituriamme vuokralle siihen asti kun pääsemme rakentamaan.

Mittamies

Ennen oli mittamiehellä mitta. Nyt on yhteys ylempiin. Satelliitteihin. Tai sitten ei. Ystävällinen mittamies mittaili tonttia ees taas kantaen mukanaan ystävällisellä naisäänellä varustettua Extra Terrestrialin näköistä laitetta. Valitettavan usein tämä ystävällinen naisääni totesi: "yhteys menetetty".

Selityksenä huonolle yhteydelle oli tontin runsas puusto. Kiinnityspisteitä ei pystytty luomaan. Siksi juuri haluamme talon paikan merkittäväksi tarkasti, ettei yhtäkään ylimääräistä puuta tarvitse kaataa. No. Uusi yritys talvella, kun jäällä näiden kiinnityspisteiden luominen onnistuu.

Onneksi mittamies tietää mitä tekee. Minä en ymmärtänyt yhtään mitään. Taaskaan.

 

Rajapyykki nro 7.

 

Talkoot

Mies. Poika. Pojan kaverit. Vanha laituri oli purettu ja uudelle perustukset valettu. Mutta kun tukipuut ovat siinä määrin tuhtia tavaraa, että tarvitaan paikalle sekä järkeä että voimaa, pyydettiin apuun joukko raavaita nuoria miehiä. Uskomattoman paljon tapahtuikin yhdessä päivässä.

Parin viikon päästä tuli apuun Ystävä. On turha rakentaa, ellei perustuksia ole tehty kunnolla. Nyt on. Kaksi miestä uurasti pitkän päivän, eikä aurinkoisen, tuulisen veden äärellä vietetyn päivän jälkeen tarvittu tuutulauluja... Korkeintaan löylyt ja hyvin ansaittu konjakki.

 

 

Kiitos: Eero, Heikki, Jussi ja Esa!

Vasten auringon siltaa.

Tonttien inventointi kiinteistövälitysten sivuilta oli kestänyt ainakin pari vuotta. Sitten tuli tämä Jäkälä. Paljon hyvää. Välimatka kaupunkiin. Tontin koko ja maasto. Olihan sitten muutakin... mm. hinta. Mutta sopimukseen päästiin.

Yksi seikka oli yli muiden. Ilmansuunta. Ilta-aurinko. Nykyisestä rannastamme aurinko sukeltaa piiloon metsän puiden taakse jo iltaviiden maissa. Ei siitä paljon ole iloa työssäkäyvälle. Jäkälässä aurinko tarjoaa parastaan juuri iltaviiden jälkeen. Sydänkesällä lähes koko päivän.

Emme ole auringonpalvojia siinä mielessä, että jaksaisimme maata laiturilla. Mutta jäähdyttely löylyistä tai iltapäiväkahvit laiturilla kuulostaa mukavalta. Ehkä meillä joskus on pihassa pieniä jalkoja, jotka tahtovat uimaan. Ja se kuva sisustuslehden sivuilta, jossa pöytä on katettu kaikkine kymmenine kynttilöineen hämärtyvään elokuun iltaan odottamaan ystäviä. Laiturille.

Siis työn alle laituri. Edellinen laituri oli tehty hyvin. Se ei keikkunut eikä juuri notkunut, sillä laiturin alla oli tukevat valetut anturat ja kansi oli vahvaa lankkua. Mutta aika oli tehnyt tehtävänsä ja lahoa oli havaittavissa. Purkuhommissa mies ja poika ahkeroivat päivän. Puuta on paljon.

Uusi laituri vaatii lisätukea. Valuhommiin siis. Mies tietää mitä tekee. Minä toimin hanslankarina. Selvää on, että valupäiväksi sattuu tuulinen sää. Vesi loiskuu kahluuhousuihin. Olivat muuten erinomainen hankinta (Tamrexista alle 50 €).

Pissa-kakkajutut naurattaa aina!?

Hämeenlinnan hallinto-oikeudesta ei edelleenkään kuulu mitään... mutta jotain sentään voi tehdä! Viimeistään sitten, kun päästään varsinaiseen rakennustyöhön käsiksi, pitää tiettyjen fasiliteettien olla kunnossa. Muuten tulee tulee tukalat oltavat...

Biolanin kompostoiva puucee on huippukeksintö. Nykyisessä kodissa on sellainen ollut käytössä jo usean vuoden ajan. Lähes ympäri vuoden sinne voi kipata kasviperäiset tähteet; perunankuoret, salaatinnaatit... kananmunankuoria en sinne laita - massan määrä ei yksityistalouden kompostissa ole niin suuri, että sulattaisi kiertoajassa munankuoret. En myöskään laita sinne ruuan tähteitä (kana, kala, liha), joiden aromit saattaisivat houkutella paikalle ei-toivottuja-vieraita - tuskin maatuminenkaan ehtisi meidän kiertoajassamme hoitua riittävästi.

Kesällä sitten nautinto on kaksinkertainen. Raikkaassa kuulaassa aamussa jotenkin ruuansulatuksen saattohoito on erityisen nautinnollista. Ja kuukauden päästä tuotoksen voi sellaisenaan kipata villiviinin, ruusupuskien tai marja-aronian juurelle. Hyötypuutarhaa en harrasta - sinne päätyvän kompostimullan kierrättäisin kyllä vielä lehtikompostin kautta.

Mutta tietenkin puitteiden pitää olla kunnossa. Nykyinen kristallisalimme jää sitten iloksi kotimme tuleville omistajille. Jäkälän puucee on nyt ulkoasultaankin tietenkin vain väliaikaisratkaisu. Se ajaa asiansa, mutta yksi suurinta mielihyvää ihmiselle tuottavista toimenpiteistä ansaitsee arvoisensa puitteet!


Sorilan kristallisali




Vesijohtovesi ja porsliininen lavuaar olla pitää!



Jäkälän hätävara



Miten mahtuvat suuret haaveet pieneen tilaan?

Tänään tapasin Tuulan Tampereen Kalevan Keittiömaailmassa. On ihanaa asioida ammattilaisen kanssa. Rauhalliseen ja ystävälliseen tapaansa Tuula kirjasi keittiön pohjapiirroksen kulmiin toiveitani. Osa toiveista tuli tietenkin jo kuin liukuhihnalta, osa löytyi kartoittamalla vaihtoehtoja.

Monessa kohdassa on mietittävä valintoja käytännöllisyyden ja näyttävyyden välillä. Yksi tällainen pohdinta johti siihen, että arkkitehdille lähti vielä yksi pyyntö - pystyikkuna vaihdetaan ns. välitilan ikkunaksi, jolloin saadaan keittiöön lisää kaappeja.

Käytiin läpi ovivaihtoehtoja. Sileä valkoinen, korkeakiiltoinen. Silti - miten voi olla niin monta eriväristä valkoista?! Onneksi sillä valinnalla ei ole kiire.

Tärkeää on tässä vaiheessa löytää oikea paikka astianpesulle - koneella ja käsin. On löydettävä oikea kohta liedelle sekä tietenkin liesituulettimelle. Näitä asioita kysytään kohta, kun sähkö- ja putkistosuunnitelmat alkavat.

Runkotoimittajiltakin on tarjouksia saatu. Ensimmäisenä ehti Lujabetoni - Loimaalta. Sitten saapuivat tarjoukset HB Kivitaloilta ja Lammi Kivitalot. Onneksi perheessä on rakennusinsinööri, jolta kemianinsinööri voi pyytää tukea tulkintaan ja päätöksentekoon. Laskentamerkonomi keskittyy keittiöhommiin...

Olisin jo niin valmis tositoimiin... Oi rakas hallinto-oikeus - tee jo päätöksesi! Amen.

Täällä vartioin minä!

Ensimmäinen suunnittelutapaaminen keittiötoimittajan kanssa on takana. Tästä tulee vaikeaa. Nimittäin jo etukäteen tiedän, miten mahdottoman mukava ihminen on se, joka laatii sen kilpailevan tarjouksen. Mutta niin oli hänkin; Domus-keittiöiden Tampereen myymälän Katrin. Puhuimme samaa kieltä ja jo puolesta sanasta Katrin ymmärsi mitä toivon. Ja Domus tietenkin valikoitui siitä kuuluisasta "lukkarin rakkaudesta"...

Keittiön suunnittelu noudattelee samaa kuviota kuin koko kodin suunnittelu. On koko joukko "must"-toiveita; kaasuliesi, 90 cm leveä uuni, korotettu astianpesukone. Sitten on niitä juttuja jotka eivät iske ollenkaan... Ja selvää on, että kippoja ja kuppeja rakastavan entisen kattilakauppiaan keittiössä ei koskaan voi olla liikaa säilytystilaa.

25 vuotta sitten ensimmäistä omaa keittiötä suunniteltaessa en ymmärtänyt, että kuka nyt haluaisi valkoisen keittiön. Laboratorion?!? Kymmenen vuotta sitten kalustin seuraavan keittiön; yläkaapit valkoiset, alakaapit tummaa puuta... Nyt valkoista. Yläovet. Alaovet. Tasot. Kaikki.

Mutta ei mennä asioiden edelle. Vielä on tapaaminen Keittiömaailmassa Tuulan kanssa. Vasta sitten on päätösten aika.

Sille, joka ihmettelee, miksi keittiösuunnitelma jo nyt, kun ei ole vielä edes rakennuslupaa: seuraavana on vuorossa palaveri sähkö- ja putkisuunnittelijoiden kanssa. Vettä ja virtaa tarvitaan keittiössä paljon - oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Miesten maailma?

Viime syyskuussa ostimme loma-asunnon Ylöjärven kaupungista. Siis ostimme. Me. Meidän molempien nimet ovat niin kauppakirjoissa kuin velkakirjoissa. Ja näin meidän kesken - meidän kesken asiassa ei ole mitään epäselvää.

Tänä keväänä mies sai kirjeen Ylöjärven kaupungilta; tervetuloa loma-asukkaaksi Ylöjärvelle. Pari päivää myöhemmin posti toi Ylöjärven Sanomat. Oikein nimellä, miehelle osoitettuna.

Nooh - tämä vielä mitään; pikkusisko osti koulun kotikaupungilta. Ihan osti omiin nimiinsä. Kaupunki lähetti asiaankuuluvat asiakirjat. Miehelle.

Semmoista se on. En tiedä itkeäkö vai nauraa. Ei itketä.

Tämänhän piti olla rakennusblogi...

Siis blogi, joka kirjaa muistiin työtä ja tunteita oman talon rakentamisprojektista. Erinäiset luonnonvoimat vaan ovat hidastaneet ja hankaloittaneet hankettamme ja viivästyttäneet varsinaisen työn aloittamista. Siksi kirjoittelut ovat painottuneet tuonne tunteilun puolelle.

Jotain on kuitenkin jo taisteltu valmiiksi - meillä on poikkeamislupa Ylöjärven kaupungilta. Tosin sekin on nyt naapurin valituksen vuoksi käsittelyssä Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa. Vasta käsittelyn valmistumisen jälkeen heltiää rakentamislupa kaupungilta.

Mutta sitten - on oltava valmiina! Niinpä aloitimme kilpailutuksen talotoimittajien kesken. Viikko sitten lähti tarjouspyynnöt Lakan Betonille, Jämerälle, Luja-, Lammin-, HB-, Basso-, Forte- ja Arwo-kivitaloille.

Samana päivänä ilmoitti Basson edustaja, että on pahoillaan, mutta heidän toiminta-alueensa ei ulotu Tampereen seudulle asti. Samantien myös Jämerän edustaja otti yhteyttä ja kertoi tutkivansa saamiaan piirustuksia ja selvittävänsä mahdollisuutta osallistua tarjontaan. Seuraavana päivänä ilmoitti Lammin edustaja olevansa ilman muuta mukana. Muista ei sitten ole kuulunutkaan mitään...

Kun on itse kaupallisella alalla, tietää kyllä, että välillä eivät tahdo viikon päivät ja vuorokauden tunnit riittää kaikille asiakkaille vastaamiseen. Mutta kokemusperäisesti tiedän myös, että asiakkaalla yleensä on kärsivällisesti aikaa odottaa tarjoustasi - kunhan kiität häntä kiinnostuksesta ja annat arvion aikataulustasi... Selvää on, että talonkokoisen tarjouksen laskeminen ottaa tovin. Odottelemme siis.

Ei vettä, rantaa rakkaampaa...

Äitienpäivän iltana kävimme ihmettelemässä tontilla... välillä valtaa epätoivo - miten me tästä kaikesta selvitään... hetkessä huoli haihtuu; "tässä me sit istutaan ja katsellaan ilta-aurinkoon"!

Kuvassa taas oma ranta - jälleen uudesta perspektiivistä. Pinnalta pinnan alle. Vaan vielä oli vesi viileää hiekkapohjasta nauttimiseen.

Vuokralle tarjotaan...

Kun ei kerran kesällä päästä rakentamaan, päätettiin tarjota vuokralle... Vuokralaiseksi toivotaan maahanmuuttajia. Mahdollisimman kirjavaa sakkia. Ja äänekästä. Mielellään vielä perin sikiävää sorttia.

Tilavia koko perheen vuokra-asuntoja on tontilla viisi; Ellun Kartano, Villa Makea, Kipan kapakka, Pasilan asema... yksi on vielä nimeämättä. Mielellään solmisimme pidempiaikaisen, monikesäisen vuokrasopimuksen. Ja vuokrasta; mikä laulaen tulee, se viheltäen menee...

Helatorstaina käymme tarkistamassa, mikä huviloista on ensinnä saanut asukkaat...

Voihan valitus!

Ensin itketti. Vihan tunnekin ryöpsähti ja sai aikaan kaikenlaisia kostoaatoksia... sitten mies muistutti siitä, mitä äiti opetti; vain aasi vastaa aasin huutoon.

Naapurimme, joka esitti kunnalle (kaupungille) haisevan vastalauseensa rakennushankettamme kohtaan, on valittanut kunnan päätöksestä ("ei anna aihetta toimenpiteisiin") Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen. Lukiessani valitusta edellämainitut tunteet jotenkin taittuivat huumorilla optimistisuuteen... Okei - aikaa palaa ja tottakai se harmittaa. Ja harmillisinta tässä tietenkin on, että valituksellaan asianomainen pilasi orastavan yhteisöllisyyden. Onneksi kuitenkin alueen naapurit muutoin ovat hurmaavia ihmisiä.

Mutta pääsiäisenä tontille puunkaatoon. Ja tämä kesä mökkeillään sitten vanhassa mökissä ja nautitaan siitä kokemuksesta. Rakennetaan laituria ja siistitään tonttia. Sillä sitähän ei sentään naapurikaan pysty estämään, että oleskelemme omistamallamme mökillä :D

Naapuri oli huolestunut mm. siitä, että tontin haasteellisuuden vuoksi sille on vaikeaa rakentaa lain edellyttämää jätevedenkäsittelyjärjestelmää... Itse luotamme siihen, että asiantuntevat virkamiehet jopa neuvovat meitä sellaisen rakentamisessa, sillä omaan moraaliimme ei mahdu tällaisten asioiden laiminlyöminen. Ei meillä eikä naapurissa!

Odottavan aika on pitkä...

Jätimme poikkeamislupahakemuksemme marraskuun lopulla. Ymmärsimme hyvin, ettei päätöstä ehdita valmistella joulukuun lautakunnalle, vaan asian käsittely siirtyy tammikuulle.

Tammikuussa asia sitten käsiteltiin. Hakemuksemme oli tontin oston yhteydessä saamamme tiedon mukaan 120 m2 + 40 m2. Eli loma-asunto + talousrakennus.

Päätös tuli. 100 m2 + 40 m2. Rantasaunaa varten jää 20 m2. Haimme poikkeamislupaa rakentaa lähemmäs kuin 25 m. Saimme luvan rakentaa 15 m rannasta.

Koska emme halua erillistä rantasaunaa, sovimme palaverin tekniseen virastoon - onneksi Maija-mainio (arkkitehtimme) ehti mukaan tähän palaveriin. Kaupunginarkkitehti myönsi, että hän on mitä ilmeisimmin antanut virheellistä tietoa puhelimitse... kaupungin rakentamisohjesääntö (vai mikä lie oikea termi) määrittelee, että lomarakennuksen enimmäisneliömäärä saa olla 100 m2. Erillinen rantasauna saa olla 20 m2. Mutta - kummallista kyllä - näitä ei voi liittä yhteen.

Nyt sitten ihmetellään ratkaisumahdollisuuksia. Rantasaunaa emme halua. Loma-asunnon ja rannan väliin sellaista ei edes mahdu eikä saisi rakentaa.

Onneksi emme ole tämän asian kanssa kiireisiä. Totta on silti, että hanke väkisinkin viivästyy suunnitellusta aikataulusta. Nyt harjoitellaan kärsivällisyyttä... toivottavasti sitä löytyy myös blogin lukijoilta.