Seinät nousevat nyt kovaa vauhtia...

Vielä on korkeat kynnykset vieraiden saapua...

...vaan nyt jo helpottaa!

Näkymä portilta.

Päätyseinä ja...

 

..."Julian parveke".



Nyt tää olis niinku saunasa!

The Reikä.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Talon rinnalle nousee autotalli ja -katos. Jälleen kerran loistava oivallus - kuka lie miehistä sen sitten saikin - että katoksen alle jäävä tila kaivetaan auki ja hyödynnetään säilytystilaksi... Tiedäthän, kun on se hetki, että haluat talvirenkaat piiloon kesän ajaksi... Tai polkupyörät suojaan talveksi.

 

Kovin suoraselkäisille miehille tila ei ole tarkoitettu, sillä "huonekorkeus" jää alle 180 cm, mutta olen varma, että tuokin tila löytää tarvitsijansa.

 

 

Aina ei oikein runosuoni kuki. Ei vaikka haluaisi. Juhannuksena meillä istui mukavia nuoria kahvilla ja mustikkapiirakalla. Kertoivat seuraavansa hankettamme blogista. Se tuntui mukavalta. Joku lukee. Silti nyt ei kuki... vaan onneksi on näitä kuvia.

Tähän muutama kuva maisemasta. Tämä kesä on ollut tuulinen. Olen vähän sopinut, että ensi kesänä ei sitten tuule. Ensi kesänä, sitten kun istuskelen vaan laiturilla ja ihailen naapurin rentukkarantaa... silloin vaan paistaa, ei tuule.