Tonttien inventointi kiinteistövälitysten sivuilta oli kestänyt ainakin pari vuotta. Sitten tuli tämä Jäkälä. Paljon hyvää. Välimatka kaupunkiin. Tontin koko ja maasto. Olihan sitten muutakin... mm. hinta. Mutta sopimukseen päästiin.
Yksi seikka oli yli muiden. Ilmansuunta. Ilta-aurinko. Nykyisestä rannastamme aurinko sukeltaa piiloon metsän puiden taakse jo iltaviiden maissa. Ei siitä paljon ole iloa työssäkäyvälle. Jäkälässä aurinko tarjoaa parastaan juuri iltaviiden jälkeen. Sydänkesällä lähes koko päivän.
Emme ole auringonpalvojia siinä mielessä, että jaksaisimme maata laiturilla. Mutta jäähdyttely löylyistä tai iltapäiväkahvit laiturilla kuulostaa mukavalta. Ehkä meillä joskus on pihassa pieniä jalkoja, jotka tahtovat uimaan. Ja se kuva sisustuslehden sivuilta, jossa pöytä on katettu kaikkine kymmenine kynttilöineen hämärtyvään elokuun iltaan odottamaan ystäviä. Laiturille.
Siis työn alle laituri. Edellinen laituri oli tehty hyvin. Se ei keikkunut eikä juuri notkunut, sillä laiturin alla oli tukevat valetut anturat ja kansi oli vahvaa lankkua. Mutta aika oli tehnyt tehtävänsä ja lahoa oli havaittavissa. Purkuhommissa mies ja poika ahkeroivat päivän. Puuta on paljon.
Uusi laituri vaatii lisätukea. Valuhommiin siis. Mies tietää mitä tekee. Minä toimin hanslankarina. Selvää on, että valupäiväksi sattuu tuulinen sää. Vesi loiskuu kahluuhousuihin. Olivat muuten erinomainen hankinta (Tamrexista alle 50 €).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti