keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Hui!

Selväähän se oli, että vanha mökki puretaan. Naisen päässä purkaminen on jotain samanlaista kuin sukankutimen kehiminen karanneen silmukan tavoittamiseksi... silmukka kerrallaan. Lauta kerrallaan.

Mutta ei. Eihän se tietenkään oikeasti niin mene. Paikalle tuli kaivuri ja pari ammattilaista. Ja sitten mökkiä ei enää ollut. Pari puutakin piti vielä kaataa. Lisää ammattilaisia paikalle. Tapahtuu!

Yhä lisää ammattilaisia ja kohta paukkuu!

Vauhti on hurja. Ihan tässä pienen tytön menee pää pyörälle. Tällaisen vähän kypsemmänkin tytön. Onneksi mies pysyy rauhallisena. Jonkun täytyy.

Muutama kuva muistoksi vanhasta mökistä.


Keittiö
Tupa


Makuukammari
 
Se on surullista. Tämä on ollut joskus jollekin maailman tärkein paikka. Siksi voi tuntua pahalta, jos sanotaan, että aika ajoi ohi. Mutta nyt on meidän aikamme jättää oma jälkemme. Tehdä tästä rakkaimpamme.







 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti