Nyt tuntuu siltä, että kaikki etenee niin huimaa vauhtia että huimaa. Seinät nousevat. Kunhan tiet kuivuvat, saapuu sementtikuljetus ja päästään valamaan seiniä, lattiaa... pian myös terassia. Sillä kuvissa ei rakenneta uutta Kwai-joen siltaa, vaan laudoitusta terassiimme.
Terassin rakennetta pohdittiin. Hetki. Olin haaveillut valetusta lattiasta notkuvien lankkujen sijaan. Annoin periksi hinta-arviolle. Mies laski ja laski. Loppujen lopuksi hintaero jäi niin pieneksi, että saankin valetun lattiani. Miten voikaan ihminen tulla niin onnelliseksi sellaisista asioista, kuin sementtilattia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti